Jo entuudestaan Ruotsia kohtaan kokemani,oksennusrefleksin laukaiseva pahoinvointi,sai tänään lisäkseen uuden tunteen,syvän halveksunnan tuota sveamamman heterotonta ihmisväestöä kohtaan.Tämä itserakkauden geddo, kehoaan kolmen kruunun lakki päässä raiskaavat mulkut,ylittivät nyt soveliaisuuden rajan.Kasvot tuolle typerääkin typerämmälle maalle antoi entinen hiihtäjä,joka tylysti ilmoitti,että ei arvosta Mika Myllylän suorituksia pätkääkään.Sanoi saavutusten tulleen huijaamalla.Vibraattorin tasainen surina perseessään,tämä kyseinen maahanmuuttajien öinen "hiihtoputki",ilmeisesti unohti,että Karpaasi voitti ennen surullista Lahtea,useita arvokisamitaleja sitä ennen.Aikana,jolloin yrheilijoita testattiin enemmän kuin ikinä.Tämä äänihuuliaan muuhunkin kuin puhumiseen käyttävä,perse edellä maailmaan syntynyt hurrihan ei ole itse voittanut kuin kerran hiihdon maailmancupin.Samainen keuhkovammainen kuuluu myös siihen hiihtäjien valtaväestöön,ketkä käyttävät astmalääkettä.Hyväksyttyä dopingainetta......Ruotsissahan dopingtestit tehdään anaalin kautta,kolmesti päivässä,ainoa käry mikä tämän testausmuodon kautta tulee on joko paskankäry tai smegenkäry.

Yksi Suomen Kansallissankareista on juuri kuollut,ruumis vielä liki lämmin ja tämä Pohjolan persereiässä asuva nuuskahuuli tykittää täyslaidallisen.Mitä se kertoo tuosta maasta,maasta ketä kukaan ei tahdo rajanaapurikseen.Nämä Neanderilaisen ihmismuodon kloonit,pinkeissä kauluspaidoissa "Dont Tell Mama"-baareissa pöytien alla polvillaan ensimmäiset seksikokemuksensa saavat,armeijassa 4-kuukautta pitkissä tukissaan moshaavat,tulevat appiukon ihannevävyt ovat tuon kansakunnan eliittiä.Maa,missä kuningas jyystää vierastyövoimaa ja rimpuilee heterouttaan ylläpitävän geenin varassa kaksin käsin katselemalla lesboseksiä.

Tuo onneton sveamulkku antoi täydelliset kasvot sille todelliselle ruotsille,maalle mikä ei välitä muista kuin itsestään."Kaveria ei jätetä"-slogan ei toimisi ikinä Ruotsissa,"kaverille kans"-slogan taas on päivittäin käytössä miesten alusvaateliikkeen sovituskopin hämäryydessä.

Mika Myllylä eli kuten opetti,täysillä.Mies ei tuntenut kultaista keskitietä.Mihin Mika ryhtyi,hän ryhtyi täysillä.Muiden tarpoessa jyrkkiä mäkiä,Myllylä tarpoi suolla.Tuo ankara treenaus sai liki Messiaanisen näytön arvokisoissa.Kuka ei muista Myllylän ylivoimaisuutta äärimmäisissä olosuhteissa.Siinä nuo Ruotsin astmapellet päätyivät antamaan toisilleen tekohengitystä ladun varsille,saatuaan hengitykset tasaantumaan alkoi joku muu kuin suksi luistaan...

Valitettavasti Mikan ladut johtivat lopulta alkoholismiin.Ilmeisesti myöskään alkoholin saralla Myllylä ei osannut/pystynyt kulkemaan keskitietä,kaikki tai ei mitään.Kymmenen pitkää vuotta lehdet repivät töpeksivästä Mikasta lööppejä.Mitäköhän miehen päässä liikkui lukiessaan aiheesta.Varmasti pyöräilijä Pia Sundsted oli osittain oikeassa sanoessaan,että media murhasi Mikan.Toki se ei ole ainoa syy.Jokainenhan siihen pulloon itse tarttuu.Myllylä ajautui tilanteeseen,missä ei ollut enään edessä kuin hauta.Jo kymmenen vuotta sitten kirjoittamassaan testamentissa,miehen itsetuhoisuusajatukset olivat luettavissa rivien välistä.

Itse näen Mika Myllylän ihmisenä,kuka on tarjonnut useita riemun hetkiä.Peräänantamattomana taistelijana,karpaasina.Toisaalta taas herkkänä ja itseään säälimättömänä,voitontahtoisena urheilijana,joka siirtyi valitettavasti jossain vaihetta uraansa harmaalle alueelle.

Yhtä kaikki.Eikö normaali ihminen tässä vaiheessa esitä osanottonsa ja muistele vaan niitä hyviä asioita juuri edesmenneestä ihmisestä....tämä ruotsalainen,persettään liukuvoiteella tuulitunneleissa kuivatteleva tuhkamuna häpäisi itsensä totaalisesti,itsensä ja koko kansakuntansa.Se kertokoon kaiken Ruotsista.

Yksistään Mika Myllylä on isompi urheilusankari kuin kukaan tuossa miukumauku-maassa asuvista pelleistä.Mika Myllylää muistelivat pelkästää hyvällä esim.Norjalaiset.Tavalla,joka on ei paitsi suotavaa,vaan myös ihmisarvoa kunnioittavaa ja kanssakilpailijalle lojaalista.Ruotsi,Pohjolan perse on sulkeutunut oman anuksensa tiukkaan puristukseen.Puristukseen,johon jo lapsesta asti kasvatetaan,puristukseen johon välttämättä jossain vaiheessa poikuus katoaa.

Kiitos Mikalle kaikista upeista hetkistä,jota hän tarjoili tuolla tutulla näyllä:parransänki ja räkää naama täynnä,täydellinen Karpaasi.Lepää rauhassa.

Otan Kukon Mikan muistolle.