Mr.V on palannut omalta halpamatkaltaan, astraalimatkailuun erikoistunut Kiinalainen joogaheimo asetutti omaan temppeliini parametrin, jolla toteutin tietoisen, mielen joukkopaon fyysisesti runnellusta elinalustastani, jota siis leikkisästi myös ylimitoitetuksi torsoksi kutsun.

Tämän astraaliprojektion koettuani, voinkin todeta, että elämä ilman viinaa on pelkkää vittuilua vailla vitutuksen valtavaa voimaa. Tuo matkani mielen manoille jääkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi kehostapoistumiskokemuksekseni, mikä tapahtuu ilman 2,5%:n nousuhumalan aiheuttamaa tajunnan laajenemista, sekä tuon alkoholin yliannostuksen suomaa ymmärrystä oman karaoke-esityksen ylivertaisuudesta.

Tiibetin buddhalaismunkit ovat hyödyntäneet astraalipaskaa siten, että ovat pystyneet vaipumaan  ns. selkounitilaan, missä pystyvät toimimaan ikäänkuin unen sisällä haluamallaan tavalla, itse en pääse edes selväunitilaan, toisaalta en siihen myöskään halua, siis ainakaan selvinpäin.

Yllätin kuitenkin tuon hamppuisen, oranssilakanaisen yhteisön siten, että onnistuin ensimmäisenä Eurooppalaisen vaipumaan ns. WILD-tilaan. Tuon tilan saavuttamisen ainoa riski on se, että siinä voi joutua ns. unihalvauksen piiriin ja kuten arvata saattaa, tottavitussa sinne myös minulle eturivin menolippu etupenkissä iskettiin kouraan, ilman takaisinlunastus oikeutta.

Unihalvaus on tila, missä ei pysty liikkumaan, mutta näkee ihan vitun kitkeriä hallusinaatioita, mutta niihin ei pysty vaikuttamaan. Oma henkilökohtainen suosikkini näyistä oli se, kun Tom Jones tuli munasillaan leijumaan ylleni siten, että vitjamunat hieroontuivat rohtuneisiin huuliini ja samalla hän lauloi Maamme-laulua Turun murteella. Tompan encore tapahtuikin sitten rectumini ympärillä ja osin myös sisällä. Aivan vitunmoista kärsimystä, kaikissa noissa tapahtumissa ja molemmissa huulilohkostoissani.

Kun kroppaani oli ilmeisesti unihalvaannutettu tarpeeksi, heräsin ja nousin ylös lakanoilta, joihin olin hionnut figuurini. Kaljupäinen  pikkubuddha rullasi lakanan jointiksi, alkoi imeä tuotetta ja pian pääsi kimeä pierunperkele, jonka perään kaverin hanurista tuprahti valkoista savua. Olin kuulemma "The Chosen One".

Sain kysymystulvan halukkuudestani siirtyä Kiinan isoimman temppelin pääsisäänkäynnin edessä olevalle korokkeelle istumaan, ikäänkuin palvotuksi turistinähtävyydeksi. Vatsani olisi tarpeeksi pyöreä ja päänikin jo kalju. Istuisin Lootus-asennossa nirvanassa. Työsopimus olisi 5-vuotinen pesti ja palkkana paikka ikuisessa paratiisiissa.

Työpiste, sekä palkkaus etuineen, ei kuitenkaan kohdannut omia näkemyksiäni siitä, miten alas voisin vaipua noilla ehdoilla. Jätin siis tuon homssuisen, hamppumaisuuteen taipuvaisen lakanajoukkueen iäksi ja ajaksi.

Olen siis palannut takaisin Kukko-oluen alkulähteille. Tämä lemmikkieläimeni nestemäisessä muodossa, tarjoilee minulle parhaat valveunet, vailla vitutuksen tunteen puuttumista, mutta rectumallisuuteni säilyy koskemattoma ja Tom Jones ei vieraile partnerinani.

Kokemuksesta voinkin siis sanoa, että älkää tehkö kuten minä teen, vaan tehkää kuten minä sanon. Unohtakaa astraalimatkailu ja keskittykää virtuaalimatkailuun korkeissa alkoholipromilleissa. Jäkimmäisessä tapauksessa koen olevani: " The Chosen One".

Lopuksi haluan jakaa kuvan siitä, millainen oli George Bushin oma unihalvaus pahimmillaan: