Käännyn jälleen jyrkästi jonkun antiikin aikaisen mietiskelijän typerää sutkausta vastaan.Kuka lieneekään muodostanut lauseen:"Totuus vapauttaa",lienee ollut maailmanhistorian ensimmäisiä omaan ideologiaansa seonneita, profetiaallisia puolitotuuksia viinipäissään viljellyt oman itsensä akilleen kantapää.Tämä paimentolainen on ollut takuuvarmasti raitis,umpihetero ja lampaat rauhaan jättänyt niityjä tallusteleva puuttuva ihmisgeeni erakko.Tuo vajavainen kokonaisuus elinkartastossa on mahdollistanut kyseisen hiipparin jättämään alkukantaisen selvitymiskäytösmallin mukaiset teesit niitä tarvitseville ja ottamaan itselleen aseman,jossa voi kehitellä sutkauksia,joihin tänäpäivänä kykenee ainoastaan sellaiset verbaaliset älyn jättiläiset kuten rakastettu Adidasmiehemme Nykäsen Masa,tai ei niin rakastamamme Tukiaisen Tuksu.

Totuuden siis pitäisi vapauttaa?

Mielelläni pitäisin tuota vaeltelevaa remmikenkää tiukasti kiinni kädestä tilanteessa,missä istun aamuyöllä baarin tiskillä ja eteeni tulee taatusti juottolan tautirikkain kiertopalkinto kysyen:"Näyttääks mun perse isolta?"

Jos nyt sanon totuuden,niin voin kohdata lopullisen vapauden...mitä siis keinoksi?

Näyttelenkö sammunutta?Juoksenko karkuun yksiöni komeroon?.....vai hetkinen....totuus...hmmmm...

Sanonko siis tuolle alakuloiselle,yläluomettomalle luomuperseelle totuuden?Sanoko siis:"Sulla on isoin ja kuvottavin laardiperse mitä oon ikinä nähny.Mullahan menee vittu tunti jos mä katon sen oikeelta vasemmalle.Oksettaa katella tollasta pohkeiden suonikohjuja pilkkana pitävää paiseista persettä,hyi vittu mikä kasa liisteröitynyttä burgerimättöä!"

Herää kysymys...vapauttiko totuus nyt minut,vai tuon nilkattoman persekannattimen?

Jos tuo antiikin aikainen tekojesuiitta olisi joutunut omassa historiarikkaassa ajassaan vastaavanlaisen vuoristopirkon vastaavanlaisen kysymyksen vastaanottajaksi,niin lyön kotikuntani kirkon sakastin öylättivarastosta vetoa,että risuparta ei olisi heittänyt sujuvalla Ateenan slangilla samanlaista totuutta.Omalla epämukavuusaluellaan,vain niukasti fyysistä etomisrefleksiään pidättelemään pystyen,olisi tämäkin kalukukkarollinen uros todennut nanosekunnissa,että totuus tarkoittaa kuolemaa,mutta valheella selviäisi vain aamumorkkista aiheuttava patjapaini.

On siis valittava se pienempi paha.Kyseisessä tapauksessa olisin kuitenkin kenties ollut itse valmis kallistumaan ensimmäiseen vaihtoehtoon... 

Jos tutkitte tarkemmin näitä Latinalaisia mietelauseita,niin huomaatte saman kaavan toistuvan.Jokaisen lausahduksen taustalla on epäkelpo yksilö,yksilö joka on erkaantunut ihan vitusti realiteeteistä,joilla elämän ylämäkeen kulkevat jalkavaivaiset norttikeuhkot vain yrittävät päästä päivän lähemmäksi hautaa.

Jos siis te,keillä on hakattuna orvasketeen latinaksi poloisen Pythagoronkin pakaraa somistanut lause:"De gustipus non es disputandum"(makuasioista ei voi kiistellä),suosittelen siis kertomaan totuuden,ehkä se tosiaankin vapauttaa teidät.Itse en sitä riskiä ota.Ennemmin panen kroppani likaiseen työhön ja otan morkkiksen aamulla avosylin vastaan.

Jostain syystä ajatukseni harhailivat Galliaan.Syynä lienee lempijuomani Kukko.