Ensinnäkin haluan toivottaa itseni takaisin suomen maankamaralle.Suomi tuskin tätä toivomusta minulle itse esittää.Matkani Japaniin ja eritoten Tokioon oli suhteellisen säädytön ja kostea.Happihyppelyksi laskettakoon aamuinen täysistuntoni,hikoilevana toiletin ikkunan alla.Japanissa on muuten paskantaminen viety nautinnollisuuden rajalle asti.Mikä tunne onkaan iskeä krapulahikeä puskeva,finninen hanuri alas ja todeta,että istuinosa on lämmin.Pöntön vieressä on enemmän nappuloita kuin Finnairin ohjaamossa.Saa itse säätää istuimen lämpötilan ja halutessaan vaikka todeta feminiinisen puolensa tasoa suihkauttamalla nappulasta alapesun.Vitun extreme kokemus.Tilaan moisen miehisen g-pisteeni persekiusaimen ensitilassa.

No,se siitä.Nyt olen takaisin kotona.Vittuuntuneena ja täynnä Kukkoa,en siis kyllästymiseen viittaavalla tavalla täynnä,vaan sisäiseen nestetasapainoon viittaavalla tavalla täynnä.Onkin tullut aika palauttaa hetkellinen onnellisuuden tasolla käväissyt, ajattelukykyäni ovelasti sakella manipuloinut tietoisuuteni tasapainottomuus omalle radalleen,syvään vitutuksen kierteeseen.Verenkiertooni minuutin välein lähtevä pore pitää aistit auki ja suonet turpeina.Sivuvaikutuksena toki veriripuli ja ajoittainen mustan miehen rytmitajuun verrattava lantion vatkaus,leveyssuunnassa.Aiheet ei lopu.Ei tänään,ei huomenna eikä koskaan.

Aiheena olkoon Kreikka.Jo vajaa vuosi sitten totesin rintakarvaton yläkroppani ylväällä kaarella,että tuo kebabjatkumon työtä vieroksuva,siestaa puolet päivästä viettävä puuvillahousuhelvetti,Välimeren rantojen  puristusta vaille valmis oleva finni tulee räjähtämään silmille.Ja katso,näin tullos myös käymään.Paikallinen Giorgios Panianaalias laittoi luukun kiinni ja rynni kaduille,tällä kertaa ei sukunimensä mukaisesti myyntihommiin,vaan valittamaan pahaa oloaan päin vittua menevän maansa asioista.Nyt EU:n muut maat ovat yrittäneet auttaa poloista Panianaalia,lykkimällä hilloa maan käyttötilille niin paljon,että ainoastaan Nalle Wahlroos käsittää moisen nollamäärän ja moisen lykkimismäärän ainoastaan Ron Jeremy,parhaina päivinään.Vaan ei auta.Taistelu hävittiin jo vuosi sitten,sota nyt.

Hmm....hetkinen.Mitenkäs käy meidän lainatakuiden?

Nyt on pakko verrata hieman Japania,Suomea ja Kreikkaa.Miksikö?Siksi,että se selvittää,millä keinoin olisi voitu koko vitun tsatsikiton ruoka-annos jättää ainoastaan noiden ouzossa kylpevien omaksi 8-tuntia kestävien lounaiden herkuksi.

Japanissa jos ilmenee ongelma,se hoidetaan sivistyneesti ja välittömästi.Kohteliaasti ja vieläpä omia selkänikamia  säästelemättä keskustellaan pokkuroiden kilpalaulantaa vastaavalla tavalla.Kampait perään ja homma roogerissa.

Suomessa jos ilmenee ongelma,se hoidetaan sivistymättömästi ja välittömästi.Vastapuolta tervehditään keskisormien niveliä säälimättä,kyseisissä nivelissä kiinniolevat sormet tiukassa tanassa ylöspäin.Kippis perään ja homma roogerissa.

Kreikassa jos ilmenee ongelma,se kielletään välittömästi.Papereita ja dokumentteja vääristellään ja asia kiistetään edelleen jyrkästi.Ainoastaan siestan aikana asia ei etene,eikä ennen sitä saatikka sen jälkeen.Barrikadeille ja lakkoon.Vuodessa on 365-päivää.Kreikkalainen on tuosta ajasta 120-päivää lakossa,120-päivää barrikadeilla ja 124-päivää siestalla.Tuo yksi päivä onkin sitten varattu työnteolle.24-tuntia aikaa ja siihen pitää sisällyyttää kaikki vuoden aikana pitämättä jääneet ruokatauot,tupakkitauot ja pakolliset kiistelyt esimiehen kanssa.Lopputuloksena kertyy 12 000:tta tuntia laskutettavaa yritykselle pitämättömistä lomista.Firmoilta loppuu rahat,valtiolta loppuu rahat,mutta onneksi EU:lta ei drakmat lopu.Paitsi nyt.Nyt vittuuntunut Giorgios Panianaalias hakeekin palkkasaataviaan myös meiltä suomalaisilta.Ja mehän maksetaan.Nimi paperiin ja äkkiä Panianaalias saa jälleen painaa vuoden eteenpäin ja odotella sitä vuoden ainoaa työpaiväänsä.

Eikö nyt jo olisi korkea aika potkaista koko 5-divaritason euromaa vittuun eurokentiltä ja rahdata drakmaa painavat painokoneet takaisin pölyttyneisiin tehtaisiin.Devalvoidessaan valuuttansa,me voimmekin jättää Viron pois matkustuslistaltamme ja siirtyä erittäin halpaan kohteeseen öykkäröimään.

Kehityskykyisen,joskin rajallisen kypsymiseni aikuisten oikeesti aikuiseksi,on saanut uutta tuulta lerpattaviin purjeisiinsa.Kiersin Tokiossa kaikki temppelit,kaukaa.Jostain syystä kuitenkin yhdessä kävin(kauhea kusihätä ja hiukkasen oksettikin)ja silmiini osui pikkuruisia laatikkoja täynnä oleva seinä.Tajusin lähes heti,että kyseessä ei ollut maailman suurin glory-hole seinä,vaan temppelin ns.elämän seinä.Ravistettuasi purkkia ja sen sisältä tullutta numeroa seuraamalla,löysit oman lokerosi,josta otit sinulle tulevan lapun.Lapussa oli ennustus tulevasta.Oma ennustukseni ei ollutkaan odottamani maailmaloppu,maksani lopullinen tuho,välitön käynti Välskärinkadun kuppakokeissa tai mitään muutakaan suohteessa yhtä huonoa.Tää vitun graffititon seinälokero sylkäs mulle loistavan tulevaisuuden.Tulee rahaa ja terveyttä piisaa.Onnellisuutta ja avio-onnea.Kaikkea mahdollista hyvää.Hetken tunsin taas olevani liki ihmisyyttä,missä onnellisuus lienee yksi jo syntymässä saatu geeni.Tiputtuani polvilleni,tihrautettuani elämäni ensimmäisen onnellisuus kyyneleen,vierelleni tuli munkki.Tuon viisaan,mutta vanhalle sakelle tuoksuvan miehen tärisevä käsi laskeutui hartialleni.Munkin naama oli yhtä ryppyinen kuin 90-vuotiaan immen koskematon puutarha.Munkin naama vääntäytyi äärimmäisen vittumaiseen virneeseen ja hän otti lapun ja numeron kädestäni.Sitten hän käänsi saamani numeron toisinpäin,olin ottanu numeroa 61 vastaavan lapun,kun olisikin pitänyt ottaa numeroa 19 vastaava lappu.

Munkin ilmettä tulkitessani,päätin jättää avaamatta kyseisen luukun.Pidin siis moraalisesti omaa lappuani ainoana oikeana.Nyt siis odottelen koska onni rupeaa potkimaan.Kukkoa kulunee odotellessa,mutta sehän jo osaltaan pohjustaneekin matkaani kohti rajatonta onnellisuutta.Sitä odotellessa,kampai;)