Tuskin on kesäperunoiden mullaton maku edes päässyt  ikenieni ykköspesälle,kun jo pakkasaamut panee lappua kesäluukulle.Tämä suvi tuli ja meni yhtä nopeasti,kuin lukion toisella luokalla hetkeksi elämäni sivupolkua tarakalleni tarkkailemaan tullut Suvi.Tuo blondi oli kuin tämä kesä.Tuli kiusoitellen ja lämpöä luvaten.Antoi ymmärtää,toki myös ymmärsi antaa.Loppujen lopuksi kyyti oli kuitenkin kylmää.Navakka pohjoistuulikin paljaisiin nyytteihin olisi ollut siedettävämpi asia.Tosin tapaamani Tuuli Inarista tarjosi eräällä kesäreissullani myös sitä....

Olen ollut kesämies.Partani on kuin Jukka-Pojan machomainen risukko.Olen ollut oluesta soikeana kesän tapahtumista.Onneni kukkulan kuninkaaksi pääsin kerrankin itse.Tieni auvoisen onnelan ahdistumattomaan aulaan on ollut vakaa ja harkittu.Määrätietoinen,mutta päämäärätön korpivaellukseni tietoisuuden tainnuttamisen tiellä on ollut omiaan avaamaan minulle ovia saranapuolelta katsottuna oikeaan suuntaan.Olen laittanut varvassandaalini tiukasti erään kustantajan väliverhottoman ja siten myös avaran toimistohuoneen intellektuelliseen atmosfääriin.

Jostain vitun syystä kiinnostus ongelmallisuutta ja ongelman pohtimattomuutta koskeva tarinani,sai erään henkilön alakerran läpät väpättämään siten,että hän katsoi ottaa asiakseen saattaa työtävieroksuvasta kropastani hilseen lailla roiskuvaa mielipidemylvintää ihan nidokseen asti.Epäilen,että henkilö on vähintään syyntakeeton,holhouksessa sekä moniongelmainen henkisen/fyysisen omaelämänkerrallisen elämänsä kanssa.

Kaikesta huolimatta,olen viettänyt tämän kevään ja syksyn välisen sadekauden neljän seinän sisällä(ei pyöreä sekä pehmeä huone) ja tuhertanut tekstiä.Onkin ollut mielenkiintoista huomata,kuinka vitun sairas voikaan olla ihmisen mielikuvitus,myös omani on melkoinen.Harvennusta mieleni malttia tasaavalle koneistolle olen tarjoillut Kukon muodossa.Katkoton katkokävely muuten on saavutettavissa jo kahden päivän rännillä.

Sanoisin,että elämän kaareni on jossain kohdin muistuttanut hapahkoa kusikaarta,mutta sillointällöin kaarelle osuu kuseton pikataival.Silloin on käytettävä eteen avautunut mahdollisuus hyväksi.Näin siis teen.

Koska kuitenkin pohjimmiltani olen siinä kaaren kusiosassa,sisäsiistittömyyttä häpeilemättä hyväksyen heiluva hemmoliini,niin eroahdistukseni tuolta kostealta kaarelta on aavistuksen verran unettomuutta aiheuttava tila.

Olenko siis ajautumassa sosiaalittomasta verkostonnoista sosiaalisen verkostoinnin viralliseksi jäseneksi?
Koenko jonkinlaisen porvarillisen päästön  peflettipehmusteisten lauteiden ja pakaroiden  välistä?

Jokatapauksessa,olen kuin Leville pikkujoulun viettoon rientävä toimitusjohtaja.Kevätlaitumille rynnivä sonni.Moottoripyöräkerhon kerhotiloihin sammuva Hakkarainen.Olen suunnistaja,joka onnistuneesti kiertää mättäältä mättäälle pesää silti saamatta.

Näin lyhyesti päivitän kaareni viime viikot.Piakkoin on myös aikaa taas lueskella kaikkien teidän blogeja.

Otan Kukon,toisen ja vittu kolmannen.;)