Kesäloman raakuus näkyy finnisenä kyntöpeltona naamalla. Turpean luonnoton, pehmeän elastinen riippuliha roikkuu jokaisen mahdollisen ja mahdottoman lihaksen yllä. Hermot lopussa, pelottaa, hikoiluttaa, vituttaa ja vähän jopa itkettää. Mikä siis on erilailla kuin normaalin rännin jälkeen? No vitutus on erilainen. Kesäloman jälkeinen vitutus on niin aito, että jopa peniksenkuvatukseni luulee olotilan enteilevän krapulaisen aamupanon jälkeistä tilaa. Tuo tila, mikä lingon lingottua paljastuu. Vieressä, ei kedon kaunein kukka,eikä vittu edes rentun ruusu, eikä loppujen lopuksi edes rikkaruoho. Tuo vitutuksen tunne on jopa rajumpi kuin se, kun näin ensimmäisen kerran Jorma Uotisen jorman. Molemmat Jormat penetroituivat iiriksieni linsseille täysin pyytämättä ja yllättäen Uotilanrinteen saunassa. Koin tuottaneeni silmämunilleni niiden ansaitsemattoman näyn, eräänlaisen Jormien joukkoraiskauksen mykiöilleni. Heterogeneettisyyden ollessa hallitseva geenimuoto vartalossani, nuo ylämunat olivat onneksi ainoat munat, jotka tapahtumaan liittyivät.

Kesäloman alla on aina kovat odotukset. Vittu mä teen sitä sun tätä ja sit vielä tota. Viimeisen työpäivän viimeinen vittuilu esimiehelle on aina merkki siitä, että pian tämä sonni pääsee kesälaitumille. Tunne on hyvä, myös esimiehelle.

Ensimmäinen lomapäivä ja ensimmäinen huikka. Viimeinen lomapäivä ja viimeinen huikka. Mitäs vittua siinä välissä tapahtu....ilmeisesti välihuikka. Ihan sama.

Tulihan sitä käytyä tuttujen ja sukulaisten mökeillä. Heidän mielestään myös pyytämättä ja yllättäen. Miksi vitussa ne sitten lähettelee jokavuosi joulukortin, jos ei sitten saa kesällä tulla muutamaksi päiväksi ryyppäämään. Tosin väittivät, etteivät ole korttia lähettäneet. Saattavat olla oikeassa. Ihan sama.

Kesäloma tarjoaa vapautta ja irtautumista arjesta. Ei pakollisia rutiineja ja aikatauluttamista. Aamurunkkaus voi olla jopa niinkin eksoottiseen kellonlyömään, kuin klo.13.45. Siinä aamuhuikan ja välikuoleman välissä hellä hetki ja laatuaika itselle. Päivittäinen kolmen tunnin alemmuskompleksi- itku ei tarvitsekkaan olla aamuyön hiljaisina hetkinä, vaan voi surutta olla vilttiin kääriytyneenä, heikkohermoisena masennuspotilaskansion päivittämistä ajantasalle vaativana ihnmisrauniona parvekkeella jo samaan aikaan Karhuvaaran Laten hytkyvien hartioiden aikana. Siinähän sitten hytkyttäis molemmat. Minä ja Late. Hytkyyköhän Late muuten juuri noiden mainitsemieni syiden takia? Ihan sama.

Porsaan persettähän tulee grillattua jokapäivä. Nyt en siis puhu auringon kiinteälle tuseelleni tarjoamista syöpäsäteistä, vaan sitä rasvasta tirsuavaa saparoperseen parasta A-luokkaa olevasta verisuonitukkeuttajaläskistä. Helvettiin kaikki sisäfilettä medium plussaksi kääntelevät, tennisasuiset punaviinihomot. Helvettiin kaikki 90%:n lihapitoisuuden sisältämän lenkkimakkaran irvikuvia kääntelevät, tuulipukuiset keppanahomot. Porsaanperse porsaanperseenä ja makkara jauhona. Ihan sama.

Kesällä myös ilmestyy jokaisen rapakon ääreen nämä ojahomot, juuri nämä viehehattuiset siimasepot, jotka loppujen lopuksi on niin simassa, että siimat on jo omien siemenjohtimien ympärillä. Entäs nämä kolohomot, jotka ruutuhousuissaan hakkaavat sillä dinosauruksen pään kokoisella driverillään golfklubin kenttämestarin ennenaikaiselle sairaseläkkeelle, koska jokavitun lyönti poistaa kuution nurmea hyvinhoidetulta tiiauspaikalta. Sama saatanan hyperventilointi jatkuu greenillä, missä viini jo sen verran tiukasti verenkierrossa, että samalla driverillä yritetään upottaa putteja. Ihan sama.

Itse tyydyin kiertelemään urheilukisoja. Pitkäsääriset pituushyppäjät saivatkin ison osan kiikarieni suurennuskyvystä. Rantalentis on uusi suosikkini. Miten vitussa niin pienet bikinit voi pysyä päällä. Itse lajista en tiedä sen enempää, eikä edes kiinnosta. Ihan sama.

Mutta kesälomani on siis esimieheni suureksi vitutukseksi nyt siis onnettomasti takanapäin. Vittuiluni esimiehelle taas edessäpäin. Nämä kaksi asiaa auttavat minua jaksamaan talvilomaan asti.

Ehkä jo parissa viikossa ihon elastisuus on normalisoitunut, finnit vessan peilissä, hermot kurissa, ei pelota, hikoiluta, itketä eikä vituta. Ja jos ei, niin mitä sit? Ihan sama.