Tein kaksi lyhyttä reissua.Molemmissa tapauksissa nautin usean pitkän.Piti ottaa vain  pari,otinkin,mutta kohdallani sana "pari" tarkoittikin päivää.Tuhdissa 2.5:n %:n nousuhumalassa ihminen on luovimmillaan,omasta mielestään.Alitajunnan perverssilohkoston sherryliemessä lilluvat lilliputtimaisen kokoiset kuningasideat kokevat ylösnousemuksensa juuri sillä taianomaisella hetkellä,kun muistat kyseisen lohkoston olemassaolon.Ideattomat ideat synytyvät ilman synnytyskipuja,ilman ponnisteluja,saatikka kätilön palavaa halua kiskoa se irti reikäisellä imukupilla.Puudutus toki on kohdillaan.Synnytys on kaunis ja puhdistava kokemus.Lopputulos on totaalinen paska,tosin täydet viisi pistettä ansaitseva paska.

Omalla kohdallani tuo maatilamatkailuun verrattavissa oleva,haikurunojen haikeuteen samaistettavissa oleva illuusio omaan lohkostooni,tuotti juuri kyseisenlaisen lopputuleman.

No,otin sitten ystäväni kanssa äkkilähdön Tukholmaan.Koska inhoni ruotsinkieltä kohtaan on esteettömän selkeää,tiesin jo Helsingin satamassa suolitutkimuksessa ollessani,että tämä matka päättyy sille pitkälle listalle,joka kuuluu kategoriaan:elämäni orvasketeni suojan tarjoamassa sisäisessä kauneudessani.

Jo ennen Suomenlinnaa niskassani huohotti joku vitun Gunnar,jonka kielessä oli enemmän sammalta,kuin lahoavassa puussa.Haju oli pistävä.Sammaleen käry yhdistettynä sammaltavaan puhetulvaan saikin tunteideni tason viisariston nytkähtämään miinukselle.Ystävällisyyden käänteismuotona otin Gunnarin hellästi vahvaan käsilukkoon ja sanoin sujuvalla suomella,että nyt ponnaripää suksit vittuun ja viet tuhkaluukkusi oman kansasi käyttöön.Tämän keltakielen 50-kiloinen morsmaikkupoitsu pillahti ylikimeään itkuun,monotti mua perseella ja sanoi ymmärtävänsä suomen kieltä.Pyysin kääntämään sanomani ruotsiksi tuolle hanuri invaasioita suorittavalle sammaleelle.Poitsu teki niin.Gunnar otti poitsun käsivarsilleen,antoi pitkän kielarin ja kouraisi pallejaan.Sanoi vielä jotain hempukkansa korvaan.Poitsun ilme nytki ja hän näytti mulle kieltä ja sanoi,että hänen dominoiva vastakappaleensa antoi hänelle juuri luvan niellä.

Niellä mitä?Mitä vittua se nyt sekoili.....sitten tajusin.Tää vitun syväkurkku on siis lähdössä hyttiin ankkuroimaan ykshaarasta kitapurjeisiensa myötätuuliosuudelle.Jumalauta.Avolitsarista kaukana oleva Bud Spencer ylälitsari vavahdutti tuota ihmistornia.Tornin purkuluvan itselleen antoi kaverini,joka syvästi järkyttyneenä purki näin tuon tulevan symbioosin mahdollisuuden.

Ruotsalainen rakkaustarina ei siis koe täyttymystään sinä yönä.Kaverini saateltiin laivan kyynelkaasuvastaavan kanssa alakertaan kovalle patjalle.

Itse jatkoin hyvin alkanutta krapulahakuani.Koin olevani jotenkin ulkoistettu itseni minuuden kanssa.Olin yksin.Matkaseuralaiseni viettäisi kovimman merenkäynnin alakerran ikkunattomassa yksiössä.Tuli tekemisen puute.Mitäs nyt?

Taxfree lohdutti alkujärkytystäni.Tosin ostosmääräni järkytti kassaneitiä.Järkytyksen taso maailmassa säilyi siis stabiilina.Tuhottuani valtaosan virvokkeistani siirryinkin salonkimaailman tarjonnan pariin.Tyrkyllä oli kirjava valikoima hameväkeä,olutta sekä miedosti bi-seksuaalisuuttaan esiin tuovia geelilettejä.Vain viimeinen vaihtoehto vitutti.

Vitutukseenhan ei voi muuta tehdä kuin juoda.Vitutuksen voi hukuttaa.Hukkuvaa ei voi vituttaa.Siinä aforismi,joka on kannatellut kippokansaa vuosisatojen ajan.

Taxfreen tuotteet....tiskin tuotteet....rupesi myös ottamaan omaa lantraamattomalla menovedellä kurlannutta kehoani omakseen.Olo oli nousujohteinen.Meininki hyvä ja happeakin riitti.Ei niinkään ihmeemmin vituttanut.Voisiko jopa sanoa,että jos oli onnellisuuteen aavistuksen taipuvainen olo.Ns.kyklooppikatseeni haravoi seutua.Tiedättehän sen tilan,missä toinen silmä on suljettuna räpsyttämättömäksi ja vain toinen silmä tarkkailee elinympäristöä.Siinä puhutaan tilasta,mistä kirjoitin ihan alussa.Olin saavuttamassa oman sherryliemeni hauduttamat hallusinaatiot.Edelleen meininki hyvä ja olo lets go.

Tuossa tilassa myös toinen ulkotarkailua suorittava mustuainen on jo painumassa tahdottomasti kiinni.Alitajunnan virtaviivainen viettelys vie mennessään.Olo hyvä,ei vituta.Mutta mutta....kuten aina...vitutus palaa takaisin.

Ollessani erittäin syvällä sieluni sopukoissa koin flashbägin...olinko mustikkametsässä...istuinko mättäällä ja join Kukkoa....metsä tuoksui,mutta mikä vitun käry tuli nenääni...ummehtunut...kostea ja etova.Avasin vastentahtoisesti oikean iirikseni ja edessäni oli tuo luikku homppeli,joka avasi suunsa ja kurlasi siellä olevalla Gunnarin tussautuksella.Gunnar kouri pallejaan vieressä.

Ilman saatesanoja saatikka kyselyjä viimeisestä toiveesta,lisautin ystäväni esimerkillä ylälitsarin,kahdella kädellä.Luikkusen suusta lennähti geenitön jäte tanssilavan päällä olevaan pyörivään diskopalloon,josta se jakautui tasaisesti tanssilavoja raiskaavien immeisten päälle.Gunnar luhistui polvilleen lattialle eteeni.Tuossa tutussa polviasennossa ollessaan näin hänen silmistään,kuinka elämä pakeni sen illan osalta.Oma kohtaloni oli tulla saatelluksi alakertaan,kyynelkaasuvastaavan kanssa,ystäväni seuraan.Jostain vitun syystä meidät pidettiin siellä myös koko paluumatka.

Koimme kokeneemme vääryyttä.Ruotsalaiset homot häiriköivät henkisen hyvinvointimme kustannuksella,laivayhtiön kyynelkaasuvastaava piti meitä liian kauan yksiössä.
Valitimme heti satamassa.Hyvin pian sen jälkeen,kun meidät oli suolitutkittu,meille lykättiin ilmaiset risteilyliput.
Lähdimme siis heti takaisin laivaan.Olimme aloittamassa ns.tuplaristeilyn.

Se onkin se toinen lyhyt reissu,mistä myös kirjoitukseni alussa kerroin.....

Ja mitenkö se meni?Sanotaanko nyt niin,että vituttaa ja rajusti.Otan siis Kukkoa.