Yön pitäisi käsittääkseni olla ihmisen parasta aikaa,silloinhan kuolan pitäisi valua poskea pitkin ja limastuttaa koko tyyny mukavan klähmäiseksi.Katsellaan K-18 unia ja leffatyylistä riippuen joko herätään hiestä/mällistä märkänä klo.02.00 eikä millään vitullakaan enää unen päästä kiinni.Sitten klo.05.30 vaivutaan takaisin horrokseen ja eikös vittu jo naapurit rupee veteleen kantapääkävelyä ja paiskoon niitä vitun kaappeja kaksinkäsin kiinni.Nuku siinä sitten ja anna hermojen levätä,se vitun tömps,tömps,tömps,tömps,tömps rupee aavistuksen vituttaan kun sitä kuuntelee jokavitunaamu...mut hei,onnex edessä on sitten päivä.Mikäs sen mukavampaa kuin alottaa uus arki silmillä,mitkä ei oo unirähmää nähny viikkoihin.Pääasia,että ne vitun naapurit on saanu unensa.Onhan se nyt toki tärkeämpää,että noi eläkeläismummot saa aamusumppinsa sillon viiden jälkeen,niillähän on vitun kiireinen päivä edessä,ja kuten joka aamu toivon,myös se viimeinen päivä...

Yöaika on ihan vitun perseestä,kuten aamut,päivät ja illatkin.Jos noista pitäis joku valita,niin sitten ilta.Nousuhumala ja mummot painunu vaipan päälle koisaan,ei kuulu sitä vitun tauotonta virsi cd:tä mitä joku kitukasvunen,turvonneella aataminomenalla,nuotin vierestä väärässä sävellajissa uikuttava,Vatikaanissa ennen Paavien alttoharjoituksissa tukiopetusta saanu Luigi suoltaa äänihuuliensa ahtaasta aukosta mukamas komeast....ja vitut sanon minä,vaikka en musiikkia ymmärräkkään,niin mitä vitun hohtoo siinä oikeesti on,jos joku itteensä meikkaava ruikku ujeltaa latinaa kovaa ja korkeelta,ei vittu yhtään mitään!

Se illan hetki,eli n.21.00-21.40 saattaa kenties olla vuorokaudessa ainoa aika,jolloin minutkin voi laskea tunteelliseksi,herkäksi ja sitämyöten kenties jopa ihmilajin kriteerit täyttäväksi veronkiertäjäksi.Silloin istun iltapaskalla.

Tuon autuaan tapahtuman jälkeen olen joko humalassa tai hyvin humalassa,yleensä hyvin.Mutta kaikki muuttuu kun siirryn kohti konehuoneeeni kutsuvaa vesisänkyä,joka on kokenut melkoiset myrskyt vuosien varrella.Siinä on eräitä kertoja laskettu pelastuslautta vesille,ankkuroitu satamaan,oltu merihädässä,vedetty kölin alta...melkoisia seireenejä on siinä paatissa seilannu,tosin muutama kotkanruusukin on sekaan mahtunut.

Siinä sitten kun on asettunut aloilleen,vasen käsi palleissa ja oikea tunnottomana,luonnottomassa asennossa kropan alla,onkin hyvää aikaa miettiä maailman menoa.Luonnollisesti itken ensin lähemmäs puoli tuntia.

Itkun ja vitutuksen iltapurun jälkeen minulla on tapana tehdä itselleni kiperä kysymys,jota pohtiessa vitutukseni nousee taas sille tasolle,että jokunen suoni päässäni poksahtaa ja sen myötä siirryn jonkinlaiseen unenomaiseen tilaan,tosin siinä tilassa kuulen,näen ja haistan kaiken.Olo on kuin leikkauksessa oleva potilas,joka lääkärien mielestä on nukutettuna,mutta joka todellisuudessa tuntee kun veitsi leikkaa ihoa.Voitte käsittää,että "nukkumiseni" ei siis ole ensinnäkkään rentouttavaa,terveellistä saatikka mukavaa.Tähän haluan lisätä,että kun puhun rännin jälkeisestä liskosessiosta,niin se on suht todellisen tuntuista....

Illan kiperä kysymys oli:Miksi minä?

Heti tuli mieleen,että mikä vitun kysymys toi nyt on?Mitä vittua mä tohon vastaan?Miks vitussa mä tollasta kysyn?...15-sekunnin jälkeen tunsin jo lupaavaa jyskytystä ohimolla,kokeilin sormella ja siinä oli 90-vuotiaan mummon suonikohjun paksunen sykkivä kohouma,pulssi liki 180 ja vasemman käden nyrkissä olevat nyytit tunnottomina.Otan riskin ja jatkan pohtimista vielä niin kauan,kunnes elämä vilistää silmissäni,tosin ei omani vaan naapurini Laardiperseen.Jollain vitun kosmeettisella tasolla oon siirtyny sen lapsuuteen,valitettavasti syntymästä asti.Pullahdan jonkun vitun emakon perseestä 11-kilosena,verisenä,kaljuna ja vitun rumana toukkana.Kätilö kirkuu kun kattoo mua,ottaa mua korvista kiinni ja heittää mut sen emakon utareiden väliin ja juoksee itkien pois.Mä tunnen kuinka mä uppudun sinne tissien,läskien ja leukojen yhteen mössöks kasautuneeseen laardiin...seuraavaks mä olenkin joku vitun teini-ikänen,sängyn pohjalla makaava friikki.Läskiä roikkuu sängyn yli ja huoneeseen astuu "nainen",joka synnytti mut ja joka on mulle kuin äiti.Se istuu siihen metrin päähän ja ujuttaa sieltä suppilon  mun suuhun ja kaataa siihen läskisoosia ilman soosia,vitun hyvää muuten!

Tätä vitun settiä jatkuu siihen klo.02.oo asti ja sit herään,tälläkertaa ei mälliä,vain hikeä...ja ihan vitusti.Siinä meni se yö.Onpa virkeä olo.Vittu mitähän tekis jos ei sais nukuttua tai nukkus huonosti...varmaan vituttas....ai niin...muahan VITUTTAAKIN!!!

Toi koko nukkumatti sana on muuten perseestä.Tällasena tehostamisen aikana,tolle vitun matille vois antaa potkut,eipä kovi hääppösesti hoida työtään,siis toki hoitaa kaikille muille,mutta ei minulle...tietenkään...vittu.

Onneksi taas on ilta tulossa,ennemmin tai myöhemmin.Pääsee taas mukavan ja elämän parhaat puolet näyttäneen keväisen päivän jälkeen oikaisemaan työn rasittamattoman,elintenluovutukseen kelpaamattoman,rasvamaksaisen sisäelinhautausmaansa asettamaan vaakatasoon ja esittämään itselleen illan kiperän kysymyksen.

Olen nyt 10-vuotta esittänyt tuon saman kysymyksen joka ilta ja edelleen se kiksauttaa mielettömyydellään aivosähkökäyräni pyörittämät,rasvaamattomat rattaani ylälohkossani toiseen sfääriin...kutsun tuota paikkaa seitsämännen aistin paikaksi.Ja ei,en tarkenna mikä se aisti on.

Läppäri kiinni,sikiöasento,Kukko-olut käteen ja pieni tunnin itku.Kuulostaa houkuttelevalta,siis ryhdyn toimeen.;)