Marraskuu on itseinhossaan lähes itsetuhokytkimen on-asentoon painaneiden,valivali-mulkkujen sumpatiankeruun kulta-aikaa.Juuri tässä pikkujouluhässäkän ja ensilumen seesteisessä välimaastossa on tuon lenkkipolkuja karttavan,sisäilmaa sivutyönään nortinmustuttamiin helakkeisiinsa haukkovan lusmukerhon aika.Silloin on hyvä iskeä oma saamattomuus,laiskuus,kateus ja  henkisen pahoinvoinnin tuottama oksennus koko työyhteisön tietoisuuteen. 

Boston-kakkua aamupalaksi syövät,selluliitin sisällön sisäistäneet syöjättäret kuitenkin pistävät huonon happensa kaamosmasennuksen piikkiin.Kun on niin pimeää,niin ei saa itsestään mitään irti.Ei jaksa ulkoilla.Ei pysty tekemään mitään..ei,ei,ei,ei ja ei.Vitun piparkakkutaikinamuotit sanon minä.On se nyt jumaluta jos ei sitä sohvaan imukupin lailla työpäivän jälkeen liimautuvaa exit-koneistoa saa liikutettua ulko-ovesta ulos.Kyllä se on ihan sitä omaa vätysmäisyyttä ja tekosyiden hakua.Perse ylös,pulla takasin jääkaappiin,sipsipussi kiinni ja lenkkarit jalkaan!

Nämä samat nilkkojansa turvottavat,työyhteisön yhteishenkeä ruotsalaisen saunan lämpötilan tasolle laskevat,kahvipöydissä koko lääkärikirjan vaivat itsestään löytävät ihmispolot kuitenkin ovat juuri niitä,ketkä myös kärsivät talvimasennuksesta,kevätmasennuksesta,kesämasennuksesta,vappu/juhannus/joulu/uusivuosi ja vittu vielä autonkatsastus-masennuksesta.

Tietenkin vielä pitää muistaa työstressin,perhe-elämän ja asuntolainan aiheuttamat unettomat yöt.Siinä sitä löytyykin syitä hakea saikkua siihen tahtiin,että Valvirakaan ei ehdi leimata valelääkärien toimilupia samaan tahtiin.Ensin pohjustetaan työpaikalla,että nyt väsyttää eikä uni tule.Sitten sellaset vitun jäätävät säälikyyneleet.Sitten varaamaan lääkärille hätäaikaa.Ja eikun kotiin,perse syvälle hiostavaan sohvaan ja grillimaustettuja sipsejä pikkusuolaiseen nälkään sillävälin kun porsaan perse ja ranskalaiset tirisevät uunissa.Siinä välissä kerkiääkin sitten pössytellä kartonkin norttia ja kenties pari lasia viiniä.Sillä se masennus helpottaa.Vitun työtä vieroksuvat paskat,sanon minä.Varsinkin,kun kyseiset saikkusoopelit tekevät minimaalisesti työpanoksensa,eivät ole perheellisiä ja asuvat vuokralla.Vaiko aiheuttavatko noista seuraavat unettomat yöt sitten käänteisesti masennuksen?Vahva vitutuksen päälleni lyömä ylijännitetila kallistuu puoltamaan jälkimmäistä teoriaa.Tosin ei siis oikeaa masennusta,vaan legendaarisen vale-masennuksen.

Sama setti pätee myös tietenkin miespuolisiin elämäntapamasentujiin.Suomalainen mieshän ei tunnetusti itke muulloin kuin lääkärin vastaanotolla ja silloin pitäisi saada kaamosmasennussaikkua,sekä työpaikan pikkujoulun jälkeisenä aamuna,kun tajuaa vedelleensä avarilla toimitusjohtajaa sekä slaikkarilla sihteerikköä.Jälkimmäinen on sen itkun aiheuttaja.

Kaiken maailman turhat julkkikset pörrää lehtien haastatteluissa jakelemassa neuvoja miten kaamosmasennuksen voi välttää.Nämä samat satusedät/tädit ovat myös jaelleet avioliittoneuvoja,siis ennen omaa avioeroaan,neuvoja laihdutukseen,siis ennenkuin ovat lihonneet muodottomiksi,neuvoja tipattomaan tammikuuhun,siis ennenkuin hakeutuvat helmikuun alussa katkaisuun,ohjeita väkivallattomaan perhe-elämään,siis ennenkuin ovat käräjillä vastaamassa syytteisiin puukkohippasistaan taloyhtiön rappukäytävässä sekä parisuhteen hekumaa ylläpitävään seksielämään,siis ennenkuin ovat jääneet kiinni seksielämästä jonkun toisen parielämää viettävän kanssa.

Mitä seuraavaksi?Joko ahdistuneisuuteen positiivisimmin suhtautuvat,mustan aukon lailla negatiivisesti varautuneen ilman itseensä imevät pian alkavat masentua siitä,että n.8-kuukauden päästä on sitten kesälomakin taas lusittu.Kyllähän tolla verukkeella nyt helposti ammattitaitoinen terveyskeskuslääkäri sellaset 48-kuukautta kirjoittaa saikkua.Pilleriarsenaali apteekista ja voisarvien kanssa perse takaisin sohvaan syvyyksiin,kumisevia rasvapieruja ja Kauniita ja Rohkeita elämän sisällöksi iiriksien kautta "masentuneiden" aivolohkojen toimintaimpulsseja ylläpitäviksi ärsykkeiksi.Tosin jos ne impulssitkin ahdistaa,mitäs vittua sitten tehdään?

Kaikki tietävät tämän tyypin ihmiset.Nyt siellä ruudun toisella puolella on taas niitäkin,jotka ovat kenties kokeneet oikean masennuksen elämänsä aikana.Älkää siis ottako itseenne.Kuvailin vain niitä työpaikan loisia,jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen päästä työuransa aikana ennätystenkirjaan tekemällä 45-vuoden aikana alle 100-työpäivää.Virallinen eläke kun alkaa,niin nämä masennusmulkut suorastaan uhkuvat elämänhalua,sohva myydään ja auringosta ei päiväsaikaan saada tarpeeksi,vaan koko asunto täytetään kirkasvalotolpilla ja neonvaloilla.

Vaan minkäs teet?Aina näitä "selkäkipuisia,ahdistuneita,flunssaisia,väsyneitä,masentuneita"-ihmisiä on.Se kun vaan nuokin kategoriat voi jakaa kahteen ryhmään:Feikit ja aidot!

Kumpaan sinä kuulut???